Oljenkorsi, kivi Davidin lingossa, salassa kasvanut kukka - minulle taiteilijakirja on mm. kaikkea tuota ja samalla eriytymätön osa muuta ilmaisua. Lehmossa heinäkuun 12 päivä 2007 – maa on niin lämmitetty, että kai siihen on astuttava. Sateenalustuulikin on lämmin – sitä riittää toisellekin poskelle. Nojaan kirjan selkämykseen sivujen mukana – niin kevyt on lämmin mieli.
Kauan ajattelin, että teen taiteilijakirjoja olosuhteiden pakosta. Eli että ne jäävät taiteilijakirjoiksi, koska kustantajat eivät kiinnostu.Yksi kappale ja kuitenkin jaettavissa – yksi taiteilijakirja, ei edes viittä leipää ja kahta kalaa.

Sain kutsun Liettuasta 
“Date: Fri, 1 Jun 2007 23:13:57 +0300 From: Egle Babilaite-Sitas.
- At the moment I am preparing the project "Syndrome of capital".
 Do you remember, I told you about "Vilnius 2009 - European Capital of
 Culture".We are considering and correcting our project with Vilnius
 municipality.
 Would you like to participate in this project the May of 2009?
 During two weeks we will have the symposium in the wonderful place of
 historical capital Kernave near Vilnius. Every artist should arrange
 workshop (one day or half day) with children from street, or disabled,
 or girls from dependency.

Katson internetistä katulapsityön Mission Possible -sivuja  http://www.mp.org/ 
Sydän vääntyy solmuun voimattomuudesta ja yrittää löytää suuntaa oikeudenmu- kaisuuteen. Vielä en tiedä ja samalla jo epätietoisuus on toisesta maailmasta,   koska en ole lapsi ja vailla turvaa. Hoidan puutarhaa ja mietin ja tajunnassa murene- vat päämäärät... Luen Timo Airaksisen Arvojen yhteiskuntaa ja Eero Suvilehdon aforismeja ja kohtaan kirkassilmäistä ymmärrystä. Mutta miten pysäyttää uuden  säilöönottokeskuksen rakentaminen Gatwickiin, miten astua kohti ihmisyyttä - tänä päivänä

Väinö Kirstinän Luonnollinen tanssi (1965) sytytti ensi kerran – että kirja oli muu- takin kuin kirjoitusta. Lettrismiä - vaaran viehätys tai kutsu merkityksen uudel- leen  löytämiseen. Ja Gunnar Ekelöfs non-figuration och situationspoesi - En studie  i hans förankring i det europeiska 20-talets avantgarde, toimittajana Ulf Thomas Moberg 1982 – sitä kirjaa saan kiittää Pomadan (1913) löytymisestä 
–  kuvat Mikhail Larionov ja runot Aleksei Kruchenykh. Henri Mixhaux, Jelena Guro ja vastikään postista tipahtanut Idäntutkimuksen 2/2007 venäläistä runoutta esittelevä numero ja siellä varsinkin Jelena Svartz ja Aleksandr Gornon.

Taiteilijakirja merkitsee minulle runouden läsnäoloa, oli sitten kyseessä materiaa- lien, sanojen typografisten hahmojen, käsitteiden tai kuvien runous – se on jotenkin osittain sivujen välissä ja hauraan vilpitöntä… Jos parikymmentä vuotta olen odottanut ja  eilen näin New Yorkin Modernin taiteen museon   sivuilla kolme Mikhail Larionovin värilitografian kuvaa kultaisella paperilla – Aleksei Kruchenykhin Pomadan runot olen osannut 15 vuotta ulkoa, niin nyt minä olen saanut molemmat: palan täyttymystä ja odottamisen.

Leena Nylander
Kontiolahden Lehmossa 16 heinäkuuta 2007